Näin se sanatarkasti menee, että joka ilta kun lamppu sammuu, niin saapuu äiti- ihmisen taikka isä- ihmisen oma aika. Joskus tunnit iltasesta matelevat kuin hidastetusta filmistä, ja tuntuu että ilta on valovuosien päässä. Mä rakastan hurjasti mun lapsia, mutta valehtelisin jos väittäisin muuta kuin että rakastan suuresti myös omaa aikaani. Odotan varsinkin niitä viimeisiä vuorokauden "rippeitä" mitä illasta itselle jää, että pääsee tasaantumaan päivän kiireistä ja tekemään joko tehtävälistalla olevia tehtäviä, tai sitten kokonaan ihan vain just sitä mitä minäkin iltana haluaa tehdä. Tänä iltana tuli vaan tunne päästä kirjoittamaan<3
Aiemmin sitä ei ole lainkaan ennen lapsia osannut arvostaa omaa aikaansa näin suunnattoman paljon. Sitä oli aikaa tehdä töitten jälkeen lähestulkoon mitä vain, nyt huomaa, että hyvä kun saa viikkoon mahtumaan edes jotakin niitä mitä haluaa tehdä. Mutta aikataulutus on kyllä pro tässä hommassa, niin saa kaikki perheessä tasapuolisesti tehdä mitä haluaa. Mutta itselle se oma aika ei vaadi suuria. Monesti ne vaan ovat hetkiä kun teen mulle mielekästä hommaa. Onko se joku ilta käsitöitä, kirjan lukemista, blogia tai hemmottelua. Niistä se suurin piirtein oma ilta aika koostuu. Liikkumisen pyrin aikatauluttamaan päiviini niin, että kovin myöhään illasta en liiku, koska herkkäunista liikkuminen ei ainakaan edesauta rauhoittumaan. Pyrin ilta- aikaan omalle ajalleni suunnittelemaan oikeastaan niitä asioita, jotka tuo mulle mielihyvää ja rauhoittumista. Minkälaista sinun oma- aika on? Teetkö sinä sinua voimaannuttavia askareita?
Ja välillä on hyvä muistaa olla tekemättä yhtään mitään. Joskus se tuntuu äärimmäisen vaikealle olla tekemättä mitään, koska ensinnäkin kun aika on sen verran kortilla, niin tahtoo saada aikaan sitten kun siihen mahdollisuus tulee. Tai jos ja kun omaa sellaisen tekevän luonteenpiirteen, kuin mitä itselläni on, niin rauhoittuminen meinaa unohtua itselläkin.
Hyvä vinkki sullekin, kuka tunnistaa itsensä näistä äskeisistä. Päätä edes yksi päivä viikosta, jolloin et tee yhtään mitään kun sinun oma aikasi koittaa. Olet vain. Ehkäpä korkeintaan katsot telkkarista jotain kivaa.Oma suosikki "en suorita mitään"- illalle on juuri se mitä rakastin tehdä ennen lapsia paljonkin. Elokuvien katseleminen. Olen päättänyt, että jatkossakin alan haalimaan vielä lisää näitä hetkiä, jolloin saan olla vaan ja vaikka katsoa sitä hömpän pömppää. Tähän saumaan pyrin myös vähentämään ruutu- aikaa tietoisesti, siis puhun tässä yhteydessä nimenomaan puhelimen näppäilyä. Niille illoille laitan puhelimen kauaksi, television katselulle annan luvan. Se tekee aivoille hyvää, kun ei koko ajan työstä jotain. Voi jopa luovuuden kukkanen puraista, kuten minulle monesti käy sillloin kun olen vaan ja latailen itseäni.
Eilen aloittelin diy- prokkistani, josta tulen tuleviin blogeihini kirjoittelemaan. Olen nimittäin löytänyt itsestäni pienen lampun tekijän:) Tein syksyllä kotiimme kahta eri tyylistä lamppua ja toiseen rakastuin niin paljon, että vaihdan olohuoneeseemme lamput kun vaan saan homman eteenpäin. Tästä ajattelin laittaa lukijoilleni ohjeet mukaan, niin höyhenien peitossa olevasta lampusta kiinnostuneet voivat kokeilla omia kuumaliimailun taitojaan. Hidasta hommaa, mutta voitteko kuvitella kuinka jokaikistä höyhentä liimatessa ajatukset saavat olla täysin paikoillaan, eikä samaan aikaan ole tarvetta tehdä yhtään mitään muuta. Juuri sellaisia hetkiä käsitöiden parissa arvostaa hektisien päivien keskellä, kun saa jättää ajatukset hetkeksi katkolle ja vaan antaa töiden edetä omalla painollaan.
Omatekemät käsityöt sisustuksessa tekee kodista vielä persoonallisemman, kun saa omaa kädenjälkeään esille. Olen muutamia uusia ideoita ottanut jo sillä tavalla harkintaan, että kun vaan saan materiaalit tilattua, niin lähden muun muassa suurentamaan silmukoita. Kuka arvaa mitä on luvassa?;)
Hauskaa iltaa nyt sulle mitä ikinä sä siellä sitten teetkin<3
- Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, jätäthän minulle kommentteja ja ajatuksia mitä tekstini sinussa herättävät:)