Seitsemän vuoden syklit

Kyllä sitä aikuisiällä tajuaa monia asioita, mitä esimerkiksi lapsuudessaan on saanut kuulla omilta vanhemmiltaan, että "huomaat sitten aikuisena, että olemme toimineet sinun parhaaksesi". Monia muitakin asioita, kuin vain oppeja ja kieltoja, mutta todellakin aikuisiällä osaa elämän koukeroita käsitellä eri tavalla. Kuinka keskeneräinen sitä onkaan nuorena ollut, kaikesta tietämätön. Elämä opettaa hyvällä ja karulla tavallaan meille yhtä sun toista. 

Oma henkinen kasvu on ollut antoisaa aikaa huomata eroavaisuudet lasten saamisten myötä aiempaan elämääni. Kuinka lähelle on tullut itseään jo tunnistamaan muun muassa mitä kotoa opittua haluaa ammentaa omaan elämäänsä ja mitä taas vastaavasti jättää pois. Kokemukset opettavat ja muokkaavat meitä.

"Meille on annettu monta tapaa ja monta tunnetta opettamaan ja johdattamaan meitä matkallamme tasapainoon" (Hidasta elämää)

Kuluneella viikolla jutusteltiin taas läheiseksi muodostuneen kampaajani kanssa elämän sykleistä ja mitä kummankin elämässä on tällä hetkellä meneillään. Hän kysyi, olenko lukenut 7 vuoden sykleistä. Täytyi myöntää, etten ollut mutta kiinnostukseni heräsi asiaan oitis. Aloinkin ymmärtämään omaa elämää tarkemmin, taaksepäin katsottuna. Mitä on tapahtunut aina seitsemän vuoden syklin kohdalla vaihduttua uuteen, ja missä nyt mennään. 

Tällä hetkellä elän hyväksynnän ja ymmärtämisen aikaa, jotka johdattavat minua juurilleni ja palaan lapsuuden tunnemaisemiin. Pohdittavana on, että mikä tunne vielä jumittaa ja tukkii energian virtausta?Kuka vielä ärsyttää, mitä et suvaitse, mitä vastustat ja ennen kaikkea miksi? Mistä uskomuksista olen valmis luopumaan, jotta voisin vihdoinkin olla vapaa? Elän tavallaan uudelleen syntymisen aikaa, jota olen kylläkin jo parin vuoden aikana itsessäni aistinut. Viimeisin seitsemän vuoden syklini päättyi siis hieman reilu vuosi sitten, jolloin syklin loppuvaiheessa jätin jäähyväiset vanhemmilleni. Tuon syklin aikana olen suuresti myös etsinyt omaa elämäntehtävääni, innoitustani ja tunnustan itsessäni että minulla on palavaa halua parantaa maailmaa ja olla osana myös ulkoista muutosta. Sitä edellinen sykli on ollut juuri vaihtumaisillaan seuraavaan saadessani esikoisen. Tästä taaksepäin löydän myös merkittäviä "käännekohtia" seitsemän vuoden syklien vaihtumisien kohdille. Niistä kerron lisää "elämänkoulussa tunteiden kanssa"- blogipostauksien yhteydessä, salaisuuksia omasta elämästäni, jotka nimenomaan nyt tarkemmin mietittynä liittyvät juuri noihin 7 vuoden syklien aikaisiin tapahtumiin. 

Suosittelen avaamaan sivuston linkin, jos 7 vuoden syklit sinua kiinnostaa. Hidasta elämää- kirjoitukset ovat avartaneet omaa ajatteluani runsaasti uudella tavalla, ja joka kerta ne koskettavat minua hyvin lähelle. Erityisesti tämä seitsemän vuoden syklit houkuttavat minua perehtymään asioihin vielä lisää, haluatko kenties sinäkin olla kuulemassa aiheesta lisää?

Kauniin syksy päivän siivittämänä, 

Jaana

Elämän virran vietävänä

Loppukevät on ollut aktiivista aikaa omassa elämässä. Paljon uutta on tullut matkaan mukaan perheellemme. Esikoinen aloitti koulun ja kuopuksella alkoi päiväkoti taival. Kaikki ovat uuden äärellä. Minä mukaanlukien. Kaikki on niin sanotusti valmiina. Toiminnalle!

Oma missioni on ollut niin taivahan täydeltä lähetellä työhakemuksia joka suuntaansa, ja olenkin monissa työhaastatteluissa juossut alvariinsa. Olen kiitollinen näistä työhaastattelu mahdollisuuksista, ovat nimittäin olleet todella hyviä paikkoja tarjolla, joskokaan nyt kumminkaan eivät ole minua tärpänneet. Mutta elämä on. Joskus joitakin asioita taotaan niin lujaa, ja perikseantamattomasti, niinkuin tässäkin kohtaa voin itse todeta. Kolmen lapsen kanssa työnhaku ei ole helpoimmasta päästä. Mutta kokemuksena erittäin opettavainen. Itsensä likoon laittaminen on yksi omista vahvuuksistani, koska nimittäin se asia mitä todella haluan elämääni, sille uhraan aikaa. Tässä elämänvaiheessa se on työnhaku. Motiivit itsellä työllistymiseen pitkien kotivuosien jälkeen on erittäin vahvat. Nyt tämä mamma kaipaa elämäänsä oman potentiaalin hyödyntämistä ja kuulumista johonkin työyhteisöön. Eteenpäin menemistä. Merkitystä. 

Ilman harmituksia ja pettymyksiä ei mitään suurta voi tulla elämään. Koen tässä työnhaussakin, että vaikka monet todella kiinnostavat pestit on jaettu loppu viimein muihin osoitteisiin, niin tiedän sen, että se jokin sieltä on vielä tulossa minun luo. Se, mun juttu! Pidän pääni siihen saakka kylmän viileenä, ja odotan kauniita syksyisiä päiviä, ja jatkan verkostoitumista eri yritysten välillä. On ollut huikeaa huomata haastatteluissa käydessään eri firmojen toimintaa ja muun muassa viestintää, miten asiat hoidetaan missäkin firmassa. Ja mitkä ovat ne asiat jotka itselleni merkitsevät työelämässä. On tullut vastaan yrityksiä joissa asiat hoidetaan erittäin mallikkaasti, tai jopa myös niitä joissa on hommat retuperällään. Tai jotakin siltä väliltä. 

                                    (kuvan lainaamiseen saatu lupa @Hidasta elämää)

Olen kaikesta huolimatta  luottavaisin ja odottavaisin mielin vaikka monet pettymykset olen jo kokenut työnhaussa, itseenikin kohdistuvia. Minulla on alkamassa aivan näillä näppäimillä, ensi viikolla niin elämää rikastuttava, positiivisella latauksella oleva vuoden mittainen valmennusjakso, että tiedän saavani rakennuspalikoita omaan sekä muiden elämään koulutuksesta paljon. Valmentamon Life coach koulutus fiiliksiä pääsette varmasti piakoin kuulemaan lisää, koska se on aihepiiri josta haluan ajatuksia tulla jakamaan. Kenties tulet olemaan yksi minun valmennettavista, joten olethan herkästi kuulolla mitä tuleman pitää...

Life coach- valmennuksen teemat pyörivät itsetuntemuksen, arvojen, elämän, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, ihmissuhteiden, parisuhteen, perheen, vuorovaikutustaitojen, tunne- elämän, anteeksiantamisen, irtipäästämisen, ajanhallinnan, kodin, työn, talouden, luovuuden, esiintymisen, muutoksen johtamisen, motivaation, unelmien, elämäntehtävän, mielenrauhan, onnellisuuden, läsnäolotaitojen, intuition ja työelämäntaitojen ympärillä. Voin kuvitella jo, kuinka antoisa vuosi tulee tämän valmennuksen parissa olemaan. Olen jo rakastunut valmiiksi koulutukseen, tuntuu niin omalle jutulle<3

Annan siis elämän soljua eteenpäin niin kuin se on tarkoitettu. Asiat tapahtuvat omalla painollaan. Jokaiseen asiaan on oma tarkoituksensa. Vaikka olen haavoittuvainen, olen onnellinen <3

Lämmintä syksypäivää lukijoilleni,

Jaana

Kaasoillen

Tämä loppukesä on ollut jännittävää aikaa. Samalla kun omassa elämässä muutoksen tuulet ovat ottaneet ison vauhdin arkeemme mukaan, niin siinä samalla on tullut kyhäiltyä muitakin hauskoja suunnitelmia. Kaverin polttarit olivat viimeisimmät, joita viime viikonloppuna vietettiin ison naisporukan kesken<3

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kunniatehtävään, kaasoksi tärkeälle ja rakkaalle ystävälleni. Vastaanotin kaason tehtävän onnellisena vastaan, ja koko alku kevään, kesän ja nyt loppukesän päiviin on kuulunut jännittävä suunnittelu polttareita suunnitellen. Olinkin erittäin innoissani polttareista ja niiden suunnittelusta kahden muun kaason kanssa, koska lukeudun itse niihin tyyppeihin, jotka rakastaa järkkäillä kaikkea mahdollista kissan ristiäisistä lähtien!

Juhlien suunnittelu on kyllä itselle ollut aina antoisaa ja innostavaa aikaa, jolloin voi päästää luovuuden irti. Voisin jopa kuvitella tekeväni juhlasuunnittelua osittain työnäkin, ja järkkäillä ihmisille juhlia elämän eri tilanteisiin. Sytyn herkästi monille ideoille, ja tykkään kun hetken mielijohteesta syntyneet ideanpoikasetkin lähtevät kasvamaan suuremmiksi. Rakastan myös verkostoitumista, joten juhlia järjestäessä parasta onkin, kun pääsee erilaisten yritysten ja ihmisten kanssa hiomaan ja suunnittelemaan yksityiskohtia tarkemmin.

Kaasoiluun itsellä ei siis ollut aiempaa kokemusta, muistan vain aiemmin miettineeni, että näinköhän koskaan pääsen kenenkään kaason tehtäviin;) Minut yllätettiin! Itselleni muistoissa on juurikin tämä päivä 14.8. ollessani itse 9 vuotta sitten morsmaikkuna, joten omat häät muistuvat tarkoin mieleeni. Se vasta jännittävää aikaa olikin, kun kirkon pitkää käytävää Taulumäen kirkossa asteli isän saattamana eteenpäin. Kaason tehtävissä sisko ja vastaavasti puolison veli bestamanina hoitivat tärkeää päivää. Huh, kuinka jännitys nousee pintaan. Yhtä jännittävää se on siis morsiammelle ja sulhaselle kuin kaasoille ja bestmanneille.

Polttarit sujuivat juuri niin kuin olimme suunnitelleet, ajatelleet ja "tuskailleet". Muutamia vielä viime hetkille mietinnässä olleita asioita oli ne, joihin itsellä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa, oli sää. Tai miten siirtymisiin varattu aika tulee pelittämään. Tai mikäli tulee matkan varrelle jotain problematiikkaa niin miten se vaikuttaa kokonaisuuteen. Vesikuuroilta vältyttiin ja saatiin morsmaikku etapeista toiseen ilman suurempia kastumisia. Mitä nyt hiki tuli zumbaillessa ja kuplafutiksessa pallon sisällä auringossa! Mutta ei tarvinnut morsiammen motskarikyydissä hytistä vesikuurossa tai avoauto kyydissä turvautua nostamaan auton kattoa ylös. Mitä nyt pikku viba sattui laittaessamme morsmaikun salamyhkäisen motskari kyytsääjän matkaan, että hänen saadessaan kuskilta seuraavan vihjekuoren, niin siellä oli pienimuotoinen navigointi tehtävä. (Navigointiin ajateltu morsiammen puhelin jäi kaasojen autoon);) Mutta perinteisellä tyylillä kekseliäs morsian löysi määränpäähän ilman mitään nykyajan puhelimia! Hyvä hyvä.

Viikonlopun jaksolle mahtui paljon naurua ja hauskaa hulluttelua. Naisporukan iloinen ja hilpeä fiilis tuntuu fiiliksissä edelleen. Niin hyvää se tek, kaasollekin <3

Kaasoillen, 
Jaana