Viidakkosynttärit

Lasten synttärit! Mikä ihana syy päästää luovuus valloilleen<3

Onko moni muu innostunut järjestelemään juhlia ja suunnittelemaan niitä teemasta toteutukseen saakka? Odottavan aika on pitkä kun lapset synttäreiden alla laskevat päiviä ja tunteja milloin kaverit saadaan kylään. Mitä lahjoja saadaan, ja milloin päästään herkuttelemaan. Ja kuinka päivään rakentuu jotain pikkasen speciaaliakin, johon on saanut itse pieni ihminen vaikuttaa miettimällä minkä teeman mukaan juhlia vietetään. Ei sitä teemaa tarvitse syntymäpäiville olla, ei meillä pienenä sellaisia ollut, mutta minusta se on kiva kun kaikki juhlapäivään liittyvä voidaan rakentaa jonkin idean mukaan. Innostuksella on menty ja mennään niin pitkään jatkossakin, ellei sitten jossain kohtaa ikä tule jo vastaan, että kuulen poikien sanovan, että "äiti, nää teemajuhlat on niin last seasonia". Vielä ei, ja hyvä niin. Aivan parasta päästää ideat ja luovuus esiin juhlia suunnitellessa<3

Minulle lasten synttärit ovat olleet aina yhtä jännittäviä hetkiä kuin lapsillekin;) Hyvissä ajoin, eli lue monta kuukautta aiemmin jo aletaan yhdessä synttärisankarin kanssa miettiä tulevia synttäreitä, ja teemaa, jota voidaan niiden ympärille kasata. Ja niinhän siinä sitten käy, että kun teema on lyöty lukkoon, niin tämän mamman pää alkaa ideoida juhliin hauskuutta mm. menuuseen ja koristeluun. Kutsuihin ja synttäreiden ohjelmaan. 

Kuluneella viikolla juhlittiin pojan 7- vuotias synttäreitä viidakossa. Meillä oli siis teemana villieläimet, joten saimme mukaan ärjyviä leijonia ja laukkaavia gebardeja. Kutsukortit näperreltiin leijonan päiksi harjoineen päivineen, poika mukana auttamassa silppuumassa kortin materiaaleja. 

Samalla hahmolla, kuten kutsukorteissa, teimme ohjelmanumeroon leijonan pään, jonka kidasta jokainen lapsi saisi kotiin vietävän lahjapussukan. Leikki olisi mennyt näin: yksi huoneista pimennetään verhoilla, ja aikuinen menee "leijonan" ja taskulampun kanssa huoneeseen. Huoneen ovi suljetaan ja musiikin soidessa "leijonaa mä metsästän"- parissa yksitellen synttärivieraat käyvät etsimässä huoneesta leijonaa ja omaa pussukkaa. Leikin piti siis mennä niin, mutta kerta ulkona oli kerrassaan ihana sää, niin kaikki lapset haluivat jatkaa herkuttelujen jälkeen leikkejä ulkona ja päätimme jakaa juhlien päätyttyä lahjat suoraan ulkona kaikille, jokainen sai kyllä leijonan kidasta itse uskaltaa pussin ottaa;) Mutta siinäpä jollekin muulle leikin ideaa, jos joku kaipaa omiin synttäreillensä!

Juhlamenuun oli pitkälti tällä erää ideoinut itse sankari, joka kertoi toiveet ja äiti tuunaili niistä enemmän "viidakkohenkisiä". 

Viidakko menuussa oli tarjolla:

- Leijona tikkuja nakeilla, lihapullilla ja kurkuilla

- Norsujen pizzakuorma

- Seepra mokkapalaa

- Leijonan tallaamaa täytekakkua

- Gebardin kylmää jäätelöaarretta

- Apinoiden keksejä

- Antilooppien karkkikätkö

- Tiikerien sipsijahti

- Kirahvien popcorn yllätys

Myös tarjottavien esillepanoon tykkään aina panostaa, ja tällä erää viidakon vihreyttä ja viidakon kumpareita ja mäkiä ja notkoja tehtiin vihreiden liinojen alle eri kippojen ja kuppien avuin. Lisäksi pääsiäiseltä jääneet rairuohot saivat oman osansa koristelussa, jonne piilottelimme viidakon eläimiä väijymään ruohikon sekaan, ja jopa melonin kuorista saatiin leijonalle oma piilopaikka. Rekvisiitta ja esillepano ovat olleet aina tärkeitä elementtejä lasten juhlia ideoidessa, että saadaan tietynlaista tunnelmaa mukaan. Katon rajaan tuunailtiin "liiaaneja", jotka ehkä lasten silmissä saattoivat siltä näyttää;) Idea hyvä, toteutus siihen olisi vaatinut kyllä hieman erilaisia materiaaleja. 

Juhlat soljuivat mukavasti ja kaikilla oli niin muukaavaa...;) 

Eikun odottelemaan seuraavia juhlan poikasia, jotka ovat sitten lokakuussa, kun tuleva 5 v. saa kuuluttaa ilmoille oman ideansa millä aiheella teemaillaan. Ihanaa<3

Leikkisästi, Jaana

Kevät on uuden aikaa

Tämä kevät varsinkin, on monessakin aihe alueessa elämässäni uuden aikaa.

Alkuvuodesta tein itselleni uusia suunnitelmia tälle vuodelle, unelmia ja haavekuvia mitä haluisin saavuttavan elämääni. Runsautta. Itseni kehittämisen suunnalta uutta tuulta ja suuntaa jo aiemmin kaipailemalleni polulle. Kotiäiti vuosien aikaiset paikallaan olo vuodet ovat saaneet miettimään elämääni monta kertaa uudelleen ja mitä oikeasti haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Arvot ovat mullistuneet ja muuttuneet mennen tullen niiltä vuosilta mitä ne aikoinaan lapsuudenkodista muuttaessa opiskelemaan olivat. Niin suuri ja merkittävä elämänmuutos lasten saaminen on, että kokonainen elämä saattaa mennä päälaelleen ja huomaat miettiväsi onko elämäsi tarkoitus olla muutakin kuin äiti. Ja mitkä asiat sinulle oikeasti ovat tärkeitä ollessasi lasten ja perheen kanssa. Mitä haluat saavuttaa ja mitä tehdä? Mitkä asiat sinulle olivat nuoruudessa tai kahdestaan puolison kanssa eläessä ok, niin lasten kanssa kaikki voi olla toisin.

Tällä hetkellä suurin haaveeni on päästä kohti sitä tulevaisuuden työnkuvaa, johon sydämeni sykähtelee onnellisesti. Halu päästä auttamaan ihmisiä ja olla osana heidän kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Yksi tärkeä etappi tällä hetkellä on itseni kehittäminen ja haastaminen, ja suuri syykin miksi blogikirjoittelut ovat jääneet pienelle tauolle, on meneillään oleva kova opiskelu valintakokeisiin toivomalleni polulle. Tie on raskas ja työläs ja tarkoittaa tällä hetkellä kaiken ylimääräisen oman ajan uhraamista valintakokeille, mutta suomalaista sisua voisin sanoa minussa löytyvän. "Luovuteta ei missään kohtaa, vaikka välillä saattaa ahdistaa":) Tänään tuli englannin kielen materiaalia pitkään päntänneenä sellainen tunne, että haluan hetken tehdä nyt muuta, ja vaan kirjoittaa. Antaa ajatusten tulla.

Olen kyllä jo parin viikon takaisesta itsenäisestä opiskelusta erittäin kiitollinen, koska se on tuonut minulle suunnattoman paljon uutta tietoa, ja taidon juurta, joita voin ottaa samantien elämääni mukaan. Minkä merkityksen uuden oppiminen antaakaan. Olen aina ollut kehittymistä kaipaava henkilö, ja tähtään uusiin tavoitteisiin. Tässäkin kohtaa huomaan entistä enemmän vain innostuvani, kun olen uuden äärellä. Se tunne sitten varmaan tuo minulle sitä voimaa arjen keskelle, kun saa aikaiseksi jotain. Tällä hetkellä se on juuri uuden oppimista.

Bloggailun parissa keväälle on tulossa mukavia yhteistyökuvioita, joihin uppoudun sitten lisää kun saan valintakokeet finaaliin, elikkä jäättehän innolla odottelemaan toukokuisia postauksia. Mukaan tulee myös yhteistyökumppaneiden arvontoja, joten eikun sankoin joukoin mukaan sitten osallistumaan.

Tulin nyt teitä nopeasti näin moikkaamaan, että täällä edelleen ollaan, mutta pidän tarkoituksellisesti pientä hiljaiseloa blogin parissa. "First things first":)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

- Jaana

Diy höyhenlamppu

Tässäpä olisi lupailemani höyhenlamppu kaikessa ihanuudessaan:)

Tämä on viimeisin "hurahdukseni" diy (do it yourself)- projektieni parissa. Olen aiemmin tuunaillut muutamaa muuta valaisinmallia, mutta tämä höyhen versio on ehdottomasti oma suosikkini. Se on vaan niin kaunis, ja eheä. Höyhenlamppu viestii minulle harmoniaa ja rauhallisuutta. Tuo valoa höyhenenkevyesti elämääni. Oikeastaan sattumanvaraisesti tämän löysin googlettaessa valaisimia. Ajatus lampun väkertämiseen lähti mieheltäni, joka yksi ilta tuumasi, että "sinä kun tykkäät näperrellä noita askarteluja ja käsitöitä, niin etkös sinä tekisi meille olohuoneeseen lampun?". Olinkin jo hetken päästä tuosta kommentista juuri googlettelemassa millaisia diy lamppuja muut ovat tehneet. Kuvahaussa bongasin suodatinpaperipusseista tehdyt valaisimet ja sitten nämä höyhenlamput, joihin tykästyin. 

Höyhenlampun tekeminen on helppoa hommaa. Tarvitset vain aikaa ja kärsivällisyyttä muutamien tarvike hankintojen lisäksi. Minä tein lamppuani erissä aina kun lapset olivat lähteneet untenmaille illalla, jottei asuntoon leviäisi höyheniä ympäriinsä! Mutta jos ajallisesti laskeskelee, niin itselläni meni tähän yhteensä noin 4-5 h. Höyhenien liimailu yksitellen riisipaperivarjostimeen ei ole nopeaa työtä, mutta on vaivan väärti. 

Jos et omista vielä kuumaliima pistoolia ja epäröit sen ostamisen kanssa, niin voin kertoa sinulle, että huolesi ovat turhia! Tulet huomaamaan kuinka monikäyttöinen kuumaliima pistooli onkaan, jos yhtään olet innostunut askartelemaan muutakin. Lisäksi sinun ei tarvitse ostaa markkinoiden kalleinta mallia, nimittäin itsellänikin on tämä noin 15€ maksimissaan maksanut pistooli toiminut aivan täydellisesti. Muistat vaan aina kaupassa tsekata, että ostat oikean kokoisia patruunoita pistooliin, koska niitä on olemassa eri kokoa.

Vinkki höyhenien liimailun pariin: 
Ota tässä aikaa itsellesi ja unohda kaikki ajatukset. Kun yksitellen höyhen hyöheneeltä liimaat niitä varjostimeen kiinni, sinun ei tarvitse tehdä muuta. Voit vaan tyhjentää mielesi. 

Toinen vinkki: 
Jos sitten tykkäät jotain tehdä samalla niin kuuntele samalla esimerkiksi äänikirjoja, tai musiikkia, täydellinen hetki itsellesi <3


Ole hyvä, alla ohjeistus:

Tarvikelista:
- 1 kpl riisipaperivarjostimia, halkaisija 40 cm (itse ostin Jyväskylän Minimanista)
- 1 kpl lampun pidin johdolla (Jyväskylän minimani)
- Led lamppu 60 w (Jyväskylän minimani)
- Kuumaliimapistooli (muistaakseni aikoinaan Prismasta)
- Kuumaliimapuikot (Jyväskylän varastomyymälä)
   minulla meni noin 15 puikkoa lamppuun)
- Höyheniä 100 g pussi (ostin höyhenet verkkokaupan kautta www.piiku.fi ). Niitä jää 100 g pussista hyvin vielä muuhunkin askarteluun:)

Hintaa lampulle tulee itse tehtynä noin 20-25 €.

Valmistelut:
- Varaa tila itsellesi jossa sinun on helppo istua ja tehdä höyhenien liimailua mahdollisimman ergonomisessa asennosssa. Kädet väsyvät jos istut ja laitat pöydälle varjostimen jolloin kädet ovat koko ajan ylöspäin, joten mieti saatko lamppua johonkin alemmalle tasolle. Itselläni oli käytössä myös vauvan kävelytuolin istuin osa, johon tämä upposi paikoilleen hyvin;) 
- Jos teet pöydän/ tuolin päällä, aseta varjostimen alle jokin kulho, jonka päällä se pysyy paikoillaan

Aloita laittamalla kiimaliimapistooli kuumenemaan ja aseta sinne kuumaliimapuikko valmiiksi. Muut puikot kannattaa jättää lähettyville, jotta niitä on helppo lisätä sitä mukaa kun puikot loppuvat liimaillessa. Ole varovainen kuumaliiman kanssa, se on nimensä mukaisesti kuumaa, mutta löydät tavan, jolla et polta sormiasi joka kerta kiinnittäessä höyhentä varjostimeen.

Aloita liimaamaan höyheniä lampun yläosasta vieri vierekkäin kuvassa näkyvällä tavalla. Katso että höyhen kääntyy kuin ylöspäin. Kun yksi kerros on täynnä, jatka kerros kerrokselta alaspäin. Käytä pitkiä höyheniä, niin niillä saa nopeimmin lampun täyteen. Ohuita ja pikkuruisia höyheniä voi säästää lisäillen isompien päälle. 

Hiljaa hyvä tulee...;)

Varjostimen pohjaan edetessä on varjostin helpoin kääntää nurinpäin ja aloittaa peittämään pohja höyhenillä. Pari ensimmäistä lamppua tein niin, että jätin pohjassa näkyvän reiän näkyville, mutta viimeisimmässä versiossa, liimasin höyhenillä reiän umpeen. Se on oikeastaan makukysymys haluaako, että reikä näkyy mutta alla näkyvässä kuvassa näkyy versio, jossa höyhenet peittävät reiän. Ota isoja höyheniä pohjaan ja laitat kiinni varjostimen reunaan ja alat liimaamaan lisää höyheniä ikäänkuin aiempien höyhenien päälle. 

Viimeistely vaiheessa olen käynyt lampun läpi niin, että lisäilen höyhenien päälle pienempiä, sirompia höyheniä. Lisää erityisesti lampun varjostimen taittokohtiin höyheniä, jossa näkyy riisipaperivarjostimen sisäsäleikön tummat ääriviivat. Ne saa hyvin piiloon kun lisää höyhen kerroksia niihin kohtiin. 

Tässä kohtaa lamppu on valmis päällisin puolin. Sen jälkeen siihen kiinnitetään lampun pidike johdolla, ja laitetaan led- lamppu kiinni. Sen jälkeen lamppu on valmis asennettavaksi paikoilleen. Nämä toimenpiteet valtuutin itse miehelleni, ja lamppu saatiin käden käänteessä paikoilleen. 

Otan mielelläni vastaan lisää kysymyksiä ja ajatuksia aiheesta. Jos innostuit alkaa testaamaan omaa lamppua, niin laitahan sivuilleni kommentti, niin onhan se kiva kuulla saiko höyhenlamppu myös sinut syttymään<3

Ihania höyhenen pehmoisia hetkiä sinulle, 

Hand made with love
Jaana

Päivien viemää.. vai sekunttien?

Olipa tultava tähän väliin kirjoittamaan rehellisesti nyt ihan mun päivien viemästä vauhdista, ja siitä mihin mun päivät häviää:) Ihan alkoi huvittamaan tänään itseäni kun kuuntelin itseäni toistamassa samoja asioita joka aamuisen häslingin keskeltä ja joka jatkui pitkälle iltaan asti. Vaikka jo viime postauksessa lupailin teille minun Diy- projektin julkaisua, mutta se on vielä pitkissä kantimissa! Useampaan iltaan on tullut jos jonkinlaista muuta touhuttavaa, tai sitten vaan käy näin, että mieli halajaa kirjoitella jotain muuta. Mutta kyllä se sieltä on tulossa hiljalleen, joten hyvää kannattaa odottaa. 

Meiän perheen meiningit alkaa melkeenpä kukon laulun aikaan. No, ehkei sentään niin aikaiseen mutta siltä kumminkin ajoittain tuntuu itsestä. Heti kun se pienin, isoin tai keskimmäinen "kukko" kiekaisee, niin samantien on nousu ylös sängystä. Välillä haaveilee niistä ajoista kun sai venytellä jalkojaan ja koko kroppaansa hetki hetkeltä ja vaikka hetkisen jopa torkahtaakin uudelleen. Mutta lapsiperheessä tälle ajatukselle ei anneta armoa;) Ehkä sitten jossain kohtaa kun kaikki lapset ovat sen verran isoja, että lähtevät vaikka yhdessä katsomaan aamu telkkaria tai leikkimään hiljakseen itsekseen, niin voi niitä varpaita jäädä hetkeksi vielä rauhassa pyörittelemään sängyn pohjalle. 

Kolmen pojan kanssa välillä kyllä tulee miettineeksi, että onko oikeesti muilla perheillä joilla on jakaumaa tyttö- poika tai tyttö- tyttö, niin mahdollisesti aamustakin hieman rauhallisempaa kuin meillä? Tuntuu kuin joka aamu heräisi Savannilta kun milloin mikäkin leijona tai hyeena hyökkii lattioilla ja töminä yllättää aamupaloja valmistelevan äidin, tai työkonettaan käynnistelevän isän. "Älä viitsi laukata täällä kuin gebardi, älä karju, naapuritkin heräävät tuohon". "Lopettakaa se riehuminen, ja käykää hakemassa vaikka kirjat mitä luette". Ei mitään tehoa. Välillä on siis karjuttava samaa leijonan ääntä itsekin, että menee viesti perille. Lapsiajasta pitää nauttia kun ovat pieniä, mutta joskus miettii, että onko näitä samoja asioita käytävä läpi joka se päivä. 

Mies lähtee töihin ennen kahdeksaa ja jään siitä selvittelemään keittiön sekamelskaa ja laittautumaan itsekin vähän fressimmäksi itseäni, ettei tarvitse kuin tarhapöllönä lähteä ihmisten ilmoille hetken päästä kuskaamaan isompia hoitoon ja eskariin. "Älä heitä portaikkoon Samppa tavaraa, ei saa". 

"Annetaan tiskikoneen tiskien olla nyt paikoillaan mitä äiti täyttää, siirryhän tuonne isoveljien luokse leikkimään". Vien pienimmän veljesten luokse. Onneksi tiskikoneen pesuoohjelmaan on lapsilukko, ajattelen. Puolen minuutin päästä 1 v. on saapunut jälleen keittiöön ja roikkuu lahkeessa ja itkee kun jokin mättää. Mieli onneksi muuttuu hänellä hetken päästä. Saan meikkausta eteenpäin parin minuutin verran. "Ei saa kääntää lieden nappuloita päälle, otahan tuosta nyt muutama kauha ja kippo, ja tekisitkö niillä hetken ruokaa". Ai et, no ei kelvannut äidin keittiön aarteet. Haluaa siis tyhjentää seuraavaksi vuokakaapin. "Ei, sinne sinä et voi mennä, ne menevät rikki jos pudottelet niitä".

Aamut menevät kyllä jokseenkin kuin ravissa. En ole siis ikinä kyllä ollut raveissa, mutta voisin noin jokseenkin kuvitella millaiselta ravihevoselta tuntuu. Olen saanut jossain kohtaa kiinni aamustani siivoten keittiön ja omat juttuni kuosiin, ja yleensä siinä vaiheessa on jo muutamat kinatkin tuomaroitu ja 1 v.:tä kuskailtu toisessa kainalossa, että on saanut hoitoon lähtö kuvioita eteenpäin. "Et voi mennä koiraa kiusaamaan kun Tessu syö", "Hei ei saa noin kovaa repiä Tessun turkkia, silitä näin..".

Onneksi kohta tulee kesä! Nimittäin kylläpä sen jälkeen on pukeutuminen helppoa kuin heinänteko. Varaan aamuisin 30 min etukäteen aikaa, että vaatekasat odottavat eteisessä pukeutujia ja että ne saadaan päälle kaikkien "sukan mykistämisien" ja "valuvien housujen" ja "rumien hihojen" - hetkien jälkeen. It´s hard to be ajoittain se 4 v. tai jopa 7 v. Eikä helppoa se aina ole 1 v.: lläkään. Puhumattakaan sen jälkeen mitkä omat fiilikset on siinä kohtaa kun pääset vihdoin ja viimein itsellesi pukemaan päälle vaatetta niskaan. Mutta aikataulutus ja rutiinit on kyllä parasta mitä tiedän. Jotta lapset toimii silloin kun pitää toimia, niin ei ole lainkaan pöllömpää kuin mennä päivä päivältä rutiinien tahdittamina. Selkeyttää lapsen asennoitumista, ja toistot toiston perään tuovat turvaa. Vaikka muistan jossain kohtaa kun meitä iltapala pöydän ääressä alkoi miehen kanssa naurattaa, että "onpa tämäkin hassua, että melkeenpä tietyllä kellonlyönnillä tietää mitä milloinkin tapahtuu", mutta niinhän se menee. Mutta sen mukaan sitä osaa aikuinenkin orientoitua päivään, esimerkiksi milloin ne omat hetket tulee;)

"Älä mene painamaan niitä television nappeja". "Ei saa nousta kauittimen päälle". Harvase päivä kyllä kaikenmaailman nippulanappulat mitä vaan asunto pitää sisällään pitää tutkia läpi. Siinä samassa keittiössä jokin käryää pohjaan. Aika paljon päivästään kyllä käyttää keittiössä. Juuri kun saat siivotuksi edelliset niin suurin piirtein alat valmistella jo seuraavaa. "Hei Samppa, ethän sinä siellä pöydällä saa mennä, äkkiä nyt sinut alas sieltä ennen kuin putoat". Huh, vauhtia ja vaarallisia tilanteita siinä samalla kun hämmentelet pataa tai siivoat keittiön pöytää ruokailun jälkeen. Onnea on koira. "Esisiivooja, niin ei tarvitse ehkä ihan kaikkea ryömiä keittiön lattialta siivoamaan. Kaksi tiskirätttiä kahteen eri tarkoitukseen on kyllä pop. Toinen pöydän siivoamiseen ja toinen lattian luuttuamiseen syöttötuolin alta. Nyt tajuan, mitä aikoinaan muut tarjoilija kollegat saattoivat tarkoittaa sotkusta, mitä tulee lapsiperheen ateroinnin jälkeen!

Lasten kanssa kotona ollessa on kyllä jokseenkin tuo organisointi kyky kasvanut huippuunsa. Ainakin tuntuu siltä, että kun kaikenmaailman vippaskonsteja ja oljenkorsia saa olla taskut pullollaan niin on harjaantunut organisoimisessa jo melko hyväksi. Nykyään ei edes jaksa stressata niitä asioita mitä yhden lapsen kanssa stressasi. Tai kahden. Äkisti muuttuviin tilanteisiin täytyy myös olla hoksottimet paikoillaan, koska niitä tulee pommin varmasti jatkuvalla syötöllä. Välillä hirvittää kun tuntuu, että kaikki kolme poikaani ovat melkoisen aktiiviisia ja selkeästi toiminnan miehiä, että mihin tässä joutuu. Ainakin omasta kunnosta on pidettävä huolta, että jaksaa juosta menossa mukana! Äkilliset tilanteet eivät kyllä saa myöskään horjuttaa liiaksi omaa mielialaa, koska jos näin kävisi, olisin jo lataamossa. Harvoin on kaikki asioista samaa mieltä, niin se vaatii pitkää pinnaa alkaa neuvottelijaksi mikä suunnitelma nyt toteutuu ja mihin on vastarannan kiiskienkin sopeuduttava. 

"Laittakaa äkkiä vessan ovi kiinni, Samppa tulee jo sinne". "Missä se poika on, hyvänen aika, missä vaiheessa se on kerennyt tuonne sohvalle jo nousta". Onnea on useammat parit silmiä, se on tullut huomattua, että isommista on apua, ja varsinkin isoin veljeksistä milloin mistäkin kiikuttelee pienintä pinteestä. 

Aamupäivät rientävät tahdikkaan nopeasti, ja muutaman tunnin jälkeen lähdetään hakemaan isommat hoidosta pienimpää kärräillen vaunuissa mukana.  Päiväkodin toisesta päästä toinen mukaan ja kierros toiselle puolelle päiväkotia. Toisessa kainalossa pienin mukana. Ja päivästä toiseen. Samat kuviot. Kotimatka 700 metriä kestää ikuisuuden, kun pääsemme kotiovelle. 

"Älä mene hyppimään vesilätäkköön, sinulla ei ole kumisaappaita jalassa". 

Raivaaminen. Se vasta onkin työtä jolla on tarkoitus. Tai sitä ainakin tulee ajoittain niin naurettua, että tee työtä jolla on tarkoitus. Saat siivottua lasten huoneen ja hetken päästä se on aivan samannäköinen kuin ennen kuin aloitit raivauksen. 

So much to do. Johonkin väliin sitä aina koittaa sijoittaa vähän niitä omia asioita, mutta suurempia sitten uniaikaan. Silloin kun kukaan ei putoa mistään, kenenkään päälle ei kaadu mitään tai kukaan ei kiusaa ketään. 

Hektistä menoa kaikille omiin päiviin, tsemppiä;)

- Jaana