Jättineulepeiton vällyjen välissä

Tätä projektia tuli suunniteltua pitkän aikaa. Monikin projekti "muhii" mielessä ja odottelee oikeaa aikaa. Sitten kun jotakin asiaa on tarpeeksi tutkinut ja visioinut mielessään, niin sitten sitä lähtee liikkeelle. Itseasiassa minulla se menee niin, että niin kauan kun en oikeasti ala etsimään ohjetta tai en katsele videoita, niin mikään ei liiku eteenpäin. Kun olen todennut malliohjeista, että tähän pystyn niin sitten sitä alkaa etsimään materiaalia. Ehkä tämän peiton lähtökohta oli, että Facebookin sivuille jostakin ryhmästä vaan osui silmään keskustelu jättineulepeiton langoista, niin tutkittuani Adlibriksen valikoimaa, laskeskelin, ettei niillä langoilla peitosta tulekaan niin tyyris kuin luulin aiemmin. Ja kerta sitten vielä törmäsin tuohon vanhan roosan väriseen chunky wool lankaan, niin päätös oli aika varma alkaa testaamaan omaa. Sisustuksessakin tuo väri on aika herkku.

Kerkesin Instagramiin jossain työn alkuvaiheessa laittaa postauksen, että voin tehdä jättineulepeitosta ohjeet lukijoilleni, mutta tarkkasilmäisimmät ehkä bongaavat kuvan peitosta eron totuttuun jättineulepeitto malliin. Huomasin työn loppumetreillä tehneeni aivan omaa silmukka mallia olevan peiton, mutta toisinaan siitä tuli kyllä virheellisestä silmukka mallista huolimatta aikas kiva. Erilainen. Jos joku kaipaa tällekin versiolle ohjeet, niin voin ne yrittää kertoa, ellen sitten ole jo unohtanut kuinka niillä harjanvarsia heiluttelemalla silmukat ilmestyi puikoille. 

Kokeilin tosissaan kahta tyyliä, eli aluksi omia käsivarsia, ja seuraavassa harjoittelu otoksessa harjanvarsia, mutta nyt jälkeenpäin vieläkin asiasta viisastuneena, saatan testata tehdä seuraavan peiton ihan suoraan lattialla ilman mitään "varsia". Siihen löysin erittäin helpon näköisen ohjeen lattialla tekemiseen painamalla tästä.

Uusien käsitöiden äärellä huomaan tutun kaavan toistavan itseään, eli juurikin sen purkamisen riemun ja uudelleen yrittämisen. Myös ensimmäisen kerran kokeilun ja sitä seuraavien tuotoksien erotkin ovat silmin huomattavissa, myös tekniikoiden hioutuminen paremmiksi. Toistoa toiston perään, on tässäkin asiassa se juju, miten lopulta asiat alkaa sujumaan toivottuun suuntaan. 

Ihan mielenkiinnnosta haluan päästä jättineulepeiton testaamaan vielä uudemman kerran, vaikka olen tyytyväinen tähän omanlaiseen versioonikin, että miltä se oikeaoppisesti tehty peitto kuuluisi näyttääkään. Sain hyvän syyn tilata lankoja lisää, kun esikoiseni hämmästyi nähdessään äitinsä harjanvarsien parissa yksi lokakuinen ilta, ja käydessään hypistelemässä pehmeää lankaa, hän totesi minulle haluavansa oman! Mikä jottei, tiedä vaikka se unikin tulee silmään paremmin jättineulepeiton vällyjen välissä. 

                                                   Koirakin löysi paikkansa peiton ääreen

Pehmoista iltaa lukijoilleni, 
Jaana