Uudet kotisivut päivittyneet, tule seuramaan

Uusi vuosi.  Uudet sivut.

Näin mä päätin viime vuoden loppupuolella. että kerta on alettu bloggaamaan, niin pannaan sivustotkin kuntoon.

Blogini siirtyy tänä vuonna sivuille http://www.hetkiaikaaitselle.fi, joten otathan lukijani blogini seurantaan sieltä. Luvassa koko vuodelle uudistuksia, joten jääthän jännän äärelle kanssani!


Iloisin uudistunein terveisin,

Jaana

Roihu

Ajatus. 

Kuinka jostakin asiasta voi lähteä liikkeelle tapahtumien virta. Kuten itselläni kävi tänään tuijoteltuani tulen roihua illalla naapuruston yhteisessä glögihetkessä notskilla. Roihu. Onnellisuuden roihu. Tämän, kohta kuluneen vuoden "roihu" hetket, jotka ovat olleet sytykkeen muodossa itselle aluksi, ja jotka ovat roihahtaneet merkityksellisiksi asioiksi päivien, kuukausien edetessä. Roihuava vuosi 2019. Ajatus uudelle blogipostaukselle, mahdolliselle tämän vuoden viimeiselle sellaiselle syntyi tämän illan nuotiosta.  

Loppu vuonna tulee aina jotenkin katsasteltua kulunutta vuotta taaksepäin. Mitä kaikkea sitä on vuoden aikana tapahtunut ja mihin on päästy. Tätä vuotta kiitollisin silmin katselen, koska löydän sieltä paljon hyvää. Toki matkaan on mahtunut alamäkiä ja kuoppiakin, mutta koitan keskittyä vaalimaan hyvää pienistäkin asioista. Asioista, joilla oikeastaan on ainoastaan väliä. 

Kuinka usein sinä pysähdyt miettineeksi, mistä kaikesta sinä loppu pelissä oletkaan onnellinen? Mitkä kaikki asiat sinulla on hyvin? Mistä asioista sinä voit olla kiitollinen?

Yksi päivä ajellessani loppu vuodelle ottamaani "Haaveiletko yrittäjyydestä"- kurssille, havahduin matkalla auton ratissa ajatukseen, että kuinka paljon olenkaan syksyn aikana saanut runsautta elämääni juurikin koulutuksien myötä ja kuinka moneen uuteen ihmiseen olen saanut tutustua sanotaanko viimeisen 4 kk:n aikana. Laskin, että olen tutustunut noiden muutaman kuukauden aikana vajaaseen 50 uuteen henkilöön. Matka osan porukan kanssa syventyy varmasti ensi vuoden puolella koulutusten myötä lisää, mutta en voisi olla kuin kiitollinen siitä, että olen saanut elämääni näin paljon uusia ihmisiä. Äiti ihmisille, kotona olleelle, tuo määrä on aivan huikean iso! Voin sanoa, että puhutaan isosta jutusta!

Kiitos, kiitos, kiitos:)

Tämä vuosi on ollut myös itsensä kanssa kasvamista, entisestään. Vaikeat hetket ovat vahvistaneet, ja jokin on minussa saanut uskomaan vahvasti, että asiat tulevat omalla painollaan. Juuri niillä hetkillä, kun ne on tullakseen. Kuin ihmeen kaupalla sain loppu vuodelle eteeni useamman jatkokoulutuspaikka idean, joita ensi vuodelle tässä kovaa vauhtia suunnittelen. Ja tosissaan se oli kuin ihmeen kaupalla, kun pitkin vuotta  oli tuntunut, etten löydä millään mitään etappeja mihin voisi tarttua, mitään sellaista joka olisi itseään sytyttänyt, ei ollut nähtävilläkään. Marraskuussa huomasin pitäväni kädessä tulostettuna 6 eri koulutus mahdollisuutta, pää täysin pyörällä ja hieman pelokkaanakin. 

Pelokkaana osittain, koska kolme näistä koulutuksista liittyivät yrittäjyyteen. Mutta nähtävästi niitä kun minun eteen annettiin kuin soppakauhalla, ajattelin, että oli minun otettava selvyys tästä ensimmäisestäkin. Ajattelin siis kääntää kaikki kortit, mitä esillä on. 

Yrittäjyys on kiinnostanut minua itseäni pitkään, ja olen aina ihaillut henkilöitä, jotka pyörittävät oman yrityksen toimintaa ja tekevät sitä mitä rakastavat. Minulla ei vain ollut oikeen minkäänlaista hajua, mitä se kaikki onkaan. Mitä yrittäjyys on ja miten sitä voi työskennellä yrittäjänä. Kuitenkin olen koko ajan tiennyt, että todennäköisimmin minun tulevaisuudessa kuuluu ehkä ottaa askel yrittäjyyden suuntaan, koska tulevia valmennuksia ajatellen, se taitaa olla polkuni valmistuttuani Life coachiksi. Ajatus kirkastui todella hurjasti tuon Haaveiletko yrittäjyydestä valmennuskurssin avulla, ja uskon tietäväni mitä tulema tuo. Asiat konkretisoituivat ja aloin nähdä omaa kokonaispakettiani uusin silmin. Valmennusmajakan kouluttajat olivat alansa asiantuntijoita, ja odotin joulukuun jokaisena aamuna päivän teemoja innolla, uutta oppien.

Täytyy sanoa, että kaikesta tästä uudesta tiedon määrästä on tullut huomattua kuinka itsensä kehittämisellä on onnellisuuteen vaikuttava efekti. Älyllistä hyvinvointia vahvistaen, olen saanut itselleni motivaation ensi vuodellekin jatkokouluttautumiseen ja eteenpäin menemiseen. Omaa unelma polkua rakentaen, olen täysin sitoutunut päämäärääni. Nämä on isoja asioita edelleenkin tälle samaiselle äiti ihmiselle, kotona olleelle, että on päässyt viemään omaa kouluttautumista eteenpäin. Minun mittakaavassa isoja juttuja.

Yksi ehdottomasti tärkein tämän vuoden suurimpia antoisia hetkiä, on ollut alkaa tekemään harjoitus valmennuksia koskien life coach- koulutusta. Niissä on ollut niin iso tunne roihu mukana alusta asti, jo pelkästään ajattelemalla, että jos valmennettava saavuttaa elämäänsä muutoksilla jotakin uutta, tyytyväisempää ja onnellisempaa olotilaa. Minä olen siinä kohtaa onnellinen, jos olen saanut olla mukana auttamassa henkilön muutosprosessia toivottuun suuntaan. Aion ottaa harjoitus valmennuksista kaiken irti, ja oppia siinä ohella itsekin ja kasvaa valmentajana. En voisi onnellisempia olla, että lähdin tuohon koulutukseen. 

Enkeleitä tekemässä

Suurta tunneroihua tuntee myös tätäkin vuotta taaksepäin miettien, ja lapsia ajatellen. Heidän kanssaan vietettyjä ihania, vauhdikkaita ja eteenpäin vieviä hetkiä. Isoin aloitti koulun, ja samalla pienin aloitti päiväkoti matkansa. Onnen tunteita, että pienimmäinenkin on päässyt aloittamaan oman matkansa päiväkotimaailmassa, ja kuinka ihania hoitajia siellä lastemme kanssa onkaan hoitamassa. 

Roihua on ollut myös rakkauvessa. Ihan omassakin parisuhteessa- yhteenpuhaltamisen vahvistuneessa liekissä, kuin että sain olla todistamassa kun rakas ystäväni pääsi avioliiton satamaan. Omassa parisuhteessa tämän vuoden isoimpia hetkiä on ollut huomata arkinen aherrus. Se, kuinka kaksikin ihmistä keskenään- riittää. Kun yhdessä on se voima, mitä tämän hetkinen arki meiltä vaatii, sitä on huomannut tiimiytyvänsä entisestään tiukemmin puolisoon ja päinvastoin. Me olemme usein nauraneet keskenämme, että onhan tässä melkoisen hyvä tiimi oltava;) Ja kyllä, vaikka välillä meinaa usko ja toivo loppua, niin jostain  kummasta jompi kumpi meistä on jo puoli matkaa vastassa. 

Rohkeudella muutoksiin

Viime blogin kirjoituksesta on vierähtänyt hetki aikaa. Jotenkin sitä omassa elämässä on tällä hetkellä kaikkea jännää uutta muutosta meneillään, jotka ovat vieneet huomioni 100%:sesti. Olen jollain ihmeen kaupalla hakeutunut uusille kursseille mukaan, ja tämän hetkinen koulutus on " Haaveiletko yrittäjyydestä" valmennus. 

Valmennus, joka käsittelee yrittäjyyteen liittyviä tärkeitä asioita, ja tehdäänhän siinä yksi pieni liiketoimintasuunnitelmakin läpi;) Ihan pieni kurssi vaan! Siltä se aluksi tuntui sinne ilmoittautuessa, mutta miettiessään mahdollisen oman yrityksen muotoa ja liikeideaa, sitä huomaakin kuinka asiat vasta konkretisoituvat kun niitä alkaa pala palalta hiomaan. Joten perun sanani. Ei ihan pikkujuttu, mutta minulle näyttäytyy erittäin mielenkiintoisena polkuna. Ja haave tehdä coaching- valmennuksia tulevaisuudessa, näyttää minne suuntaan näissä asioissa päädyn. 

Miten sitä huomaakaan kuinka asiat ovat lähteneet liikkeelle kun ne on ääneen sanoittanut. Mikä valtava voima on tunnistaa omat toiveet muutokselle ja kehitellä erilaisia työkaluja itselleen, millä niitä omia tavoitteita lähtee kurkottelemaan. Omalle kotiovelle toiveet ja tavoitteet eivät kävele vastaan, joten itsensä siinä on pistettävä liikkeelle. Mutta joskus se vaatii niin paljon rohkeutta, että monesta on helpompi siirtää haaveet sivulle, joskus unohtaa kokonaan. Siinä kohtaa ollaan vähän jumissa omien ajatusten kanssa.

Itse olen viime vuosina löytänyt oman rohkeuden toteuttaa itseäni ja elää omanlaista, ja hyvälle maistuvaa ja tuntuvaa elämää. Olen jopa haaveillut, että kunpa voisi työkseenkin tehdä sellaista, minkä kokee omaksi jutuksi. Pala palalta, ja askel askeleelta olen kasannut itselleni lisää ja lisää rohkeutta päätöksiin, sekä yksi tärkeimmistä oppimistani asioista tässä lähivuosien varrella on ollut omista rajoista kiinni pitäminen. Ajatusten ja tunteiden sanoittaminen, on jo puolijuoksua kohti päämäärää. 

Tavoitekartta

Seuraavasta mistä kirjoitan, tiedän, että se jakaa mielipiteitä. Nimittäin tavoitekartat. Minulle nämä tavoitekartat ovat toimineet, joten en malta olla asiasta myös kirjoittamasta niistä. Tavoitekarttojen, tai "aarrekarttojen",avuilla olen koonnut jo muutaman vuoden ajan omia haaveita ylös. Näiden karttojen tekoon tarvitsee ainoastaan vain kartongin, liimaa, sakset ja aikakausilehtiä. Minulle, askartelua rakastavalle näiden teko on jo niin mielekästä puuhaa, että senkin vuoksi olen liekeissäni näitä aloittaessa. Tekstejä ja kuvia etsiessä omaan karttaansa on myös todella antoisaa syventyä selaamaan lehtiä ja intuitiivisesti poimia omaan karttaan nasevia tekstejä tai kuvia jotka puhuttelevat itseään jollakin tavoin. 

Halusin jopa rakentaa uuden loppuvuoden aarrekartan liittyen yrittäjyyden haaveisiin ja ajatuksiin, joten aloin kuluneella viikolla kyhäillä intopiukeana uutta versiota. Suunta on ollut tarkoin harkittuna, mutta se alkaa hahmottua entistä tarkemmin, mitä elämääni tahdon lisää. Ja minkä parissa tahdon olla työksenikin tekemisissä. Minkä voisin jopa väittää oman "elämäntehtäväni" olevan. Ainakin niin kovin sydän niitä asioita jo halajaa, että olisi vääryys kätkeä ne kuoren alle ja jättää tekemättä uskomatta itseensä. Olenkin ensi vuodelle tehnyt päätöksen jatkaa koulutuksiani ja ottaa lisätäydennystä toivoamalleni suunnalle. Kerron niistä tulevissa blogeissa lisää. 

"Hyvän olon ehdoilla"- tekstin tarkoitus jää odottelemaan merkitystä<3

Miksi ihmeessä teen näitä tavoitekarttoja? Siksi, koska olen huomannut, että ne yksinkertaisesti toimivat!Nyt 2019-alkuvuodesta tekemäni kartan montakin asiaa on lähtenyt liikkeelle, ja katsoessani nyt sitä, olen päässyt tavoitteisiini. Kuinka suuri vaikutus on ollut kuvien ja tekstien kautta sanoittaa ja visualisoida haaveitaan, sillä alitajunta tekee paljon. Sitä ei huomaakaan kuinka paljon mielesi työstää haaveitasi, ja ainakin itse olen jopa huomannut sen, että kun jotain asiaa miettii ja pähkäilee, niin tuntuu että joka tuutista aletaan sitä työntämään jonkin "merkin"tavoin. Jokin sana tulee vastaan jatkuvalla syötöllä, tai jokin symboli toistuu. Joskus jopa radiossa mainos viittaa ajattelemaani. Silloin koen, että nyt on kyllä otettava asiasta selvää kun se on jo melkein tarjottimella eteen tuotu. Näitä hetkiä kun tulee, koen, että tämä kortti on nyt käännettävä ja katsottava mitä se eteen tuo. Niin kävi myös tämän yrittäjyys kurssin kanssa. 

Muutoksien vuosi- siltä tuntuu tämä vuosi olleen ja uskon saman kantavan myös ensi vuodelle. Joitakin asioita jarruttelee tietoisesti, mutta monetkin haaveet nykysellään odottaa vaan oikeaa aikaa. Olen ajatellut, että meille on annettu yksi ainut elämä, niin miksipä sitä ei eläisi niin, että siihen on tyytyväinen ja pääsisi toteuttamaan niitä omia haaveitaan?

Luota itseesi- ja omaan sisäiseen ääneesi. Se kertoo, mihin ajatuksesi suuntaat!

- Jaana

Jättineulepeiton vällyjen välissä

Tätä projektia tuli suunniteltua pitkän aikaa. Monikin projekti "muhii" mielessä ja odottelee oikeaa aikaa. Sitten kun jotakin asiaa on tarpeeksi tutkinut ja visioinut mielessään, niin sitten sitä lähtee liikkeelle. Itseasiassa minulla se menee niin, että niin kauan kun en oikeasti ala etsimään ohjetta tai en katsele videoita, niin mikään ei liiku eteenpäin. Kun olen todennut malliohjeista, että tähän pystyn niin sitten sitä alkaa etsimään materiaalia. Ehkä tämän peiton lähtökohta oli, että Facebookin sivuille jostakin ryhmästä vaan osui silmään keskustelu jättineulepeiton langoista, niin tutkittuani Adlibriksen valikoimaa, laskeskelin, ettei niillä langoilla peitosta tulekaan niin tyyris kuin luulin aiemmin. Ja kerta sitten vielä törmäsin tuohon vanhan roosan väriseen chunky wool lankaan, niin päätös oli aika varma alkaa testaamaan omaa. Sisustuksessakin tuo väri on aika herkku.

Kerkesin Instagramiin jossain työn alkuvaiheessa laittaa postauksen, että voin tehdä jättineulepeitosta ohjeet lukijoilleni, mutta tarkkasilmäisimmät ehkä bongaavat kuvan peitosta eron totuttuun jättineulepeitto malliin. Huomasin työn loppumetreillä tehneeni aivan omaa silmukka mallia olevan peiton, mutta toisinaan siitä tuli kyllä virheellisestä silmukka mallista huolimatta aikas kiva. Erilainen. Jos joku kaipaa tällekin versiolle ohjeet, niin voin ne yrittää kertoa, ellen sitten ole jo unohtanut kuinka niillä harjanvarsia heiluttelemalla silmukat ilmestyi puikoille. 

Kokeilin tosissaan kahta tyyliä, eli aluksi omia käsivarsia, ja seuraavassa harjoittelu otoksessa harjanvarsia, mutta nyt jälkeenpäin vieläkin asiasta viisastuneena, saatan testata tehdä seuraavan peiton ihan suoraan lattialla ilman mitään "varsia". Siihen löysin erittäin helpon näköisen ohjeen lattialla tekemiseen painamalla tästä.

Uusien käsitöiden äärellä huomaan tutun kaavan toistavan itseään, eli juurikin sen purkamisen riemun ja uudelleen yrittämisen. Myös ensimmäisen kerran kokeilun ja sitä seuraavien tuotoksien erotkin ovat silmin huomattavissa, myös tekniikoiden hioutuminen paremmiksi. Toistoa toiston perään, on tässäkin asiassa se juju, miten lopulta asiat alkaa sujumaan toivottuun suuntaan. 

Ihan mielenkiinnnosta haluan päästä jättineulepeiton testaamaan vielä uudemman kerran, vaikka olen tyytyväinen tähän omanlaiseen versioonikin, että miltä se oikeaoppisesti tehty peitto kuuluisi näyttääkään. Sain hyvän syyn tilata lankoja lisää, kun esikoiseni hämmästyi nähdessään äitinsä harjanvarsien parissa yksi lokakuinen ilta, ja käydessään hypistelemässä pehmeää lankaa, hän totesi minulle haluavansa oman! Mikä jottei, tiedä vaikka se unikin tulee silmään paremmin jättineulepeiton vällyjen välissä. 

                                                   Koirakin löysi paikkansa peiton ääreen

Pehmoista iltaa lukijoilleni, 
Jaana

"Elämänkoulussa tunteiden kanssa"- selätetty syömishäiriö

"Tunteiden kanssa elämänkoulussa" saa nyt jatkumoa aikaisempiin julkaistuihin blogi postauksiini, joissa avasin niin sanottua "salaista arkkuani" kertoakseni elämästäni enemmän. Ajatuksia ja oivalluksia haasteistani, iloa ja valoa onnellisista tunteistani sekä uutta elämänvoimaa surullisista vaiheista omalla polullani. Näitä tunteita sisältäviä tekstejä kirjoittelen sitä mukaa kun jokin aihealue elämästäni on halukas tulemaan esille päivänvaloon. Osalle lähipiiriä aiheet ovat tuttuja, ja joista olen avoimesti kertonut, mutta veikkaan että tämän kertaisen postauksen aiheen tuntevat vain lähipiirin tuttavani perheeni mukaan lukien ja nuoruuden tutut. 

Olen pikku tytöstä saakka tykännyt kirjoitella päiväkirjoja, mutta aikuisiällä tunnen, että en enää varjele ja piiloittele niiden sisältöä muilta, vaan kaipaan sitä, että kirjoitukseni ovat näkyviä. Ajatusten sanoittaminen puhdistaa omaa mieltäni, mutta suurin syy miksi niitä kirjoittelen on, että toivon omista ajatuksistani mahdollisesti jonkun muunkin saavan oivalluksia omaan elämään. 

Kerroin viime blogissani, että jaksotan viime postauksen kahteen osioon, jotka käsittelivät omaa sisäistä ääntä ja myös muun muassa itsetuntoa. Omaa sisäistä ääntäni parhaiten kuuntelen nykyään kehon viesteillä, ja hyvin herkästi olen tietoinen sen moninaisista vaihteluista. Liittynee suuresti kaikkiin haasteisiini ja niistä saatuihin oppeihin, mitä tämä blogikin pitää sisällään. Aiemmin häpesin tätä seuraavaa isoa aihetta, josta tulen teille kohta kirjoittamaan, mutta nykyään otan sen suurena voimavarana ja varantona.Haluan jopa olla auttamassa muita asian kanssa painivia <3 

Ajatus tähän kaksi osaiseen blogiini oikeastaan kimposi mielen päälle viime kertaisten Life coach- lähipäivien aikana, jolloin käsittelimme koulutuspäivissämme aiheeseen liittyviä asioita. Jokin minussa alkoi työstämään tätä asiaa esiin, jonka olen salassa pitänyt. Kahlatessamme rankkojakin asioita kurssilaisten kanssa lähipäivillä läpi, huomasin, että minun osalta nyt tuntuu, että miksi peittelisin enää omaa historiaani. Se mikä on ollut minua, tulee aina olemaan kokemuksena ja joka määrittelee kuka minä olen ja mitä olen.

Minulle kehon kuuntelemisen taito on hioutunut erittäin herkäksi väsyttävien elämänvaiheiden jälkeen. Kerroin aiemmissa blogeissa omista uneen liittyvistä haasteista, ja esimerkiksi unettomuusajastani, jonka väsyttämänä kehoni ei voinut hyvin. En jaksanut pitää huolta itsestäni, kunhan vain selvisin päivistä. Suuren elämän muutoksen myötä minua horjutti haasteet vauva-arjessa, niin että se ajoi minut väsymyksen partaalle. Tämän uupumuksen selätettyäni olen alkanut erittäin herkästi ohjaamaan elämääni rennompaan suuntaan, jotten palaisi arjessani loppuun, kun kumminkin tässä ollaan vastuussa muistakin kuin vain itsestään. 

Mistä on taas puolestaan saanut alkunsa kokonaisvaltaisen kehon kuuntelun tärkeys ja siitä huolehtiminen,on juurtanut alun alkaen liikkeelle omasta nuoruudestani, selätettyäni syömishäiriön, anoreksian. Minä sairastin yläaste ikäisenä tämän salakavalan, kahlitsevan sairauden, joka minun tapauksessa onneksi kesti vain sen 1.5-2 vuotta. Minun mittakaavassa se on lyhyt aika, koska olen kuullut surullisia kertomuksia monen vuoden takaisista sairauskertomuksista. Tämä sairaus ajanjakso jätti minuun jälkensä ja kolhunsa, ja muistan edelleen kaikki ne tunteet, joita sairaus sai minussa tuntemaan. Suuri ero tämäpäiväisiä tuntemuksia verrattaessa parinkymmenen vuoden takaisiin on se, että vaikka tunnistan ne tunteet mitä sairaus minussa aikaansai, tiedän itsestäni sen, etten koskaan enää antaisi ajautua itseäni niin syvälle kuoppaan, kuin missä olin siinä vaiheessa. Silloin olin elämäni tämän hetkisessä mittakaavassa todella pahoinvoiva, vailla elämäniloa. Olin todella heikossa kunnossa painaessani 39 kg vähimmillään,ja omasta tilanteestani en itse ymmärtänytkään kuinka heikossa kunnossa jo olin. Jokin kumminkin kannatteli minua ja tosiaan minun tapauksessa minulla oli onnea mukana, koska sairaus ei kestänyt vuosi tolkulla. 

Hyvä näin. Kyllä se kaksi vuottakin on riittävä aika kahlata mielen synkimmissä kerroksissa, ja jälkeen päin mietittynä on se todellakin vaikea ymmärtää miten ihmisen mieli voi kääntää elämän itseään vastaan? Kuinka sisäinen piru ohjaa tekemään kaikkea typerää ja hallitsematonta. Ja kuinka se pirulainen jyllää päässä niin kauan kunnes jokin "parantumiseen liittyvä napsahdus" tapahtuu omassa päässäsi. Jälkeen päin on aivan hullua edes ajatella, että se olen ollut minä, kenellä on ollut noinkin mittavia huolia elämässään. Jotenkin niin kaukaa haettua verrattuna siihen miten annan elämän minua nyt viedä eteenpäin. 

Sairaus ylläpiti minun elämää ja hallitsi minua niin kauan kuin se minussa jylläsi, kunnes jotain tapahtui ja minä aloin hallitsemaan sitä. Askel kerrallaan, päivä päivältä aloin vahvistumaan, ja muistelen että kun tunsin olevani täysin terve, tiesin etten anna enää koskaan minkään tilanteen/ kenenkään/ koskaan horjuttaa itsetuntoani niin, että romahdan tuohon tilaan uudelleen. Parantumisen jälkeiset tuntemukset ovatkin olleet suuria oivalluttavia herätyksiä elämässäni, ja ne ovat kannatelleet minua muissakin suurissa vaikeuksissa eteenpäin. Jollainlailla tarkasteluani elämääni taaksepäin, minusta on alkanut tuntua, että minulle juuri on "täytynyt" puhjeta syömishäiriö, jotta voin kestää vuosien päästä tulevaa unettomuutta, esimerkiksi. Kuinka olisin aikuisiällä pienten lasten kanssa pärjännyt, jos minulle olisi nyt vasta puhjennut noin suuri mielenterveydellinen vaiva kaikkien surullisten vaiheiden jälkeen. Toisinaan olen aina kokenut olevani jollain tapaa herkempi aistimaan kaikkea, joten ehkä nyt vaan asia on näin, että herkempi nappaa kaikkea opittavaa. Jokatapauksessa lujuutta olen saanut vuosien varrella rutkasti lisää!

Sairaus sai minut piilottelemaan, salailemaan ja jopa valehtelemaan syömisiäni. Syömishäiriö kontrolloi jokaista suupalaani, ja liikkuminen oli pakonomaista puurtamista. Myös suorittaminen ja kaikenlainen tekeminen energian kulutus mielessä, sai minut ajattelullaan hulluuden partaalle. Mielen hallintaa ei ollut olemassakaan, koska se oli vääristynyt. Jos minulle sanottiin, että "kamala kun sinä olet laihtunut", myhäilin itsekseni ja koin sen hyvänä palautteena. Silloiset sosiaaliset suhteet kapenivat entisestään, ja olin yksin sairauteni kanssa. Minulla oli paha olla. Jouduin jossain vaiheessa sairauttani myös syömishäiriöiden osastolle keskussairaalaan, jossa kävin yläastettani eteenpäin. 


Tämän kokemuksen jälkeen parannettuani voin täydestä sydämestäni sanoa, että toivon ettei kukaan joutuisi tämän sairauden kouriin. Myös empatiani herää sairastuneita kohtaan, koska pystyn niin asettautumaan noihin ajatuksiin ja tunteisiin, mitä minullakin sairauden kanssa oli. Toisinaan myös minulla on halu auttaa muita tilanteessa olevia, joten olen ajatellut,että jos kohtaan syömishäiriön kanssa painivia henkilöitä, olen valmis keskustelemaan heidän kanssaan, jos he niin itse haluavat.Auttamisen halu herää, koska minä olen kiitollinen, että olen tervehtynyt ja parantunut 110%. Elämäni suurin itseensä koettu kolhu koetteli ja riepotteli, mutta nykyään itsetuntoni on vahva ja luottavainen. Kaikki minussa näkyvä, minusta kumpuava, ja minun tyylini tehdä ja olla, on kaikki sitä mitä minulle on sairaus opettanut. Kiitos siitä<3


Uskon vahvasti, että sairaus on kasvattanut minusta juuri sellaisen henkilön kuin olen nyt. 

Uskon saaneeni opiksi rohkeutta, itsevarmuutta ja luottoa elämääni. Sain niin suuren elämänlahjan tuolta ajalta itselleni, että palan halusta voida hyvin nykyään. Tiedän tasan tarkkaan kuinka paljon on riittävästi hyvää tasapainoista ruokaa, kuinka paljon tarvitsen unta ja palautumista, tiedän minkälainen liikkuminen sopii minulle, osaan tasapainottaa kaiken elämän osa- alueet kohdilleen. Minun tapauksessa nämä opit on opittu tosiaan kantapään kautta. Myöskin aikuisiällä pienet painonpudotukset ja kehonmuokkaukset tiedän olevan tiukassa hallinnassani, ja pyrin vain kehon hyvinvoinnin puolesta tekemään tarvittavia muokkauksia. 

Tiedän myös, että omaa mieltä pitää ruokkia, ja pyrin keskittymään positiivisiin asioihin ja ihmisiin elämässäni. Mielen pitäminen positiivisenä kaiken "shitin" keskellä on itsellenikin ajoittain vaikeaa, mutta tiedän kuinka paljon hyvää saavutan sillä elämääni, kun keskityn hyvyyteen.

Jokatapauksessa tämän sairauden  jälkeen olen oivaltanut elämässäni monia asioita. 

"Miksi juuri minä lähdin opiskelemaan ruoka- alaa? "

"Miksi juuri minä olen nyt tässä vaiheessa elämää kiinnostunut ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista? "

"Miksi minä haluaisin auttaa muitakin voimaan paremmin?"

"Miksi aloitin opiskellut elämäntapa- valmentajana? " 

Olen poiminut elämääni asioita, jotka jollain tapaa ovat vieneet minua sinne päin minne koko ajan haluan mennäkin, ja olla vaikuttamassa muihin. 

Terveellä maalaisjärjellä, kokemusten kautta viisastuneena. Toiveeni on tehdä tulevaisuudessa merkityksellistä työtä, on varmasti ohjautunut omien koettelemusteni myötä. Itsestäni kumpuava halu on olla auttamassa ihmisiä oivaltamaan oman elämänsä pienetkin asiat jotka tekevät onnelliseksi. Ja mikä askel se kenelläkin on, joka on riittävä muuttamaan elämää  jo parempaan suuntaan.

"Elämän suurin haaste on löytää itsensä. Ja toiseksi suurin on olla onnellinen, mitä on löytänyt. "

Itsetunto rakentuu jokaisella lapsuudesta saakka. Mitä se itsetunto on aikuisiällä kelläkin, on kaikkien elämän tapahtumien summa. Minulla itsetunto oli nuorena nähtävästi melko heikkona, mutta katselen sitä enemmänkin nykysilmin. Kuinka olen eheyttänyt itseäni ja tapaani elää omaa elämää onnellisemmaksi, niin voin sanoa että itsetuntoni on parhaimmassa kunnossa kuin ikinä. Minun itsetunto on nuoruudesta käsin kasvanut koko ajan paremmaksi, ja kyllä jokainen haastekohta elämässäni on ollut paras kasvunpaikka omalle itsetunnolle. Kuinka sitä onkaan oman itsetuntonsa muokannut parempaan suuntaan väsymys- uupumuksen keskellä, tai minkälaisia kolhuja itsetunto sai irtisanomisien yhteydessä ja työttömyys ajalla. Sankoin verroin voin kertoa joutuneeni pinnistelemään ja nostattamaan omaa mieltä, mutta toden teolla, ne koettelemukset ovat voimauttaneet minua entisestään. Olen ajatellut, että "minua nyt koetellaan, mutta pala palalta, kasvan entistä vahvemmaksi". (Irtisanomista on luettavissa aiemmissa elämänkoulussa tunteiden kanssa- postauksista)
 
"Sairaus pakotti minut katsomaan peiliin moneen otteeseen. Hyväksyvästi, kaikkien osa-alueiden osalta. "

Elämän kolhut ovat saaneet minut arvottamaan elämää uudelleen ja elämään juurikin tällä hetkellä niin, että se on onnellista ja maistuu elämälle. Minulle se maistuminen on ajasta nauttimista, jopa siinä viipymistä, sallivaa otetta itselle jokaiseen tekemiseen, itsensä armahtamista liialliselta suorittamiselta ja tekemiseltä, ja niin sanotusti hyvällä tavalla "hällä väliä"- asenteen omaksumista elämään. Niin kauan kun meillä on elämää, niin kauan siihen voi itse vaikuttaa minkälaista se on. Itse olen kokenut elämässäni uupumusta ja masennusta ja mielenterveydellisiä ongelmia sairauden parissa niin synkissä vesissä, etten ole päivääkään valmis sijoittamaan niihin enää. Hyvin herkästi aistin myös lähiympäristöni ihmisten orastavat ongelmat, ja pyrin ajatuksilla herättelemään läheisiä keventämään taakkaansa.

Nimenomaan tuohan se juuri on. Taakan keventäminen elämästä. Mitään suurempia mielenterveys ongelmia, masennusta ja haasteita kuten työuupumusta tai muuta vastaavaa ei varmastikkaan pääsisi syntymään ihmisille, jos jokainen osaisi viheltää pelin poikki riittävän ajoissa. Jotkut sinnittelevät ja menevät eteenpäin oman terveytensä uhalla, jotkut käyvät siellä kuopan pohjalla, mutta olen aivan varma, että kenelläkään ei ole kehon ja mielensä hallinnassa sitä nappia olemassa että jaksaisi loputtomiin. Siinä vaiheessa kun oma mieli krakaa, on tilanne jo pois omasta hallinnasta.Tätä taakan keventämis ajatusta ei suoranaisesti voi verrata omaan lähtökohtaan ennen sairastumista, mutta tärkeimpänä ajatuksena nostan esiin sen, että pidetään huolta oman tekemisen kautta omasta mielestämme. Joka asiassa, liika on liikaa. Ihmisen mieli väsyy lopulta jossain kohtaa. Olen oppinut jo ihan nuoresta saakka, että itseään tulee kuunnella mikä itselle on sopivaa ja mikä ei. 

"Onnellinen nykyminä"

Minä, joka ennen juoksin juoksulenkillä vain pelkän kalorisuorittamisen innoittamana osaan nykyään katsoa liikuntaa eri perspektiivillä, ja todellakin määritellä itselleni juuri sillä hetkellä sopiva liikkuminen, joka voi toisinaan olla vain metsään meno ja kevyt, palauttava kävely. Ilman sen suurempia velvoitteita. Toisinaan hukun metsään omien ajatusteni kanssa vaikka vain kuvaamaan jotakin kaunista. Liikkuminen pitää tuntua itsestä hyvälle ja siinä pitää olla se kipinä, jonka vuoksi sä rakastat tehdä just sitä mikä on sun laji. Minulle nykyään liike on lääke moneen mielen vaivaamaan asiaan fyysisten oireiden lieventämisen lisäksi. Liikunta on nautinto, ja se ei pidä olla pakkopullaa, muutoin olet väärän "lajin" parissa. Liikunta oli minulle pakonomaista liikkumista syömishäiriön aikana, ja kontrolloin jokaista syömääni suupalaa liikkumisella. Tänäpäivänä todellakin nautin liikunnan tuomasta endorfiini piikistä, ja siitä on kaukana pakonomainen suorittaminen. Minulla ei ole viikottaisia tiukkoja, kaavailtuja treenipäiviä, vaan liikun silloin kun siihen löytyy sopivia hetkiä ja kun se tuntuu hyvältä. Kuuntelen kehoa, minkälaista liikuntaa se kaipaa. En lähde valmiiksi väsyneenä vaatimaan liiallista suoritusta itseltäni, vaan ymmärrän että siinä kohtaa liikkuminen, joka ravitsee mieltä, on paljon parempi vaihtoehto. 

Minä, joka sairauden vallassa söin omenan päivässä kokkaan nykyään itselleni ja koko perheelle maukkaita, vaihtelevia, ja monipuolisia ruokia. Minulla on takataskussa paljon luovia ideoita ruoan ja kokkailun pariin, josta perheemme mm. nauttii "makumatkoja maailmalle"-maateeman mukaan uusien ruokien testauksia viikonlopun ajan. Minua kiinnostaa terveellinen ruoka, ja ylipäänsä ruoka joka tekee keholle hyvää. Haaveissani on kouluttautua ravintovalmentajaksi jossain vaiheessa myöskin, koska ruoka näyttelee isosti hyvinvoinnissa tärkeydellään. 

Mielensäpahoittanut, entinen minä on nykyään kaukana siitä mitä olin sairauden aikana. Mieleni on kevyt, lennokas, idearikas ja valoisa. Näen asiat positiivisessä valossa, koska sen verran isot horjahdukset ovat minua koetelleet niin en pienestä pillitä. Elämän asioiden arvottaminen menee tosiaankin uusiksi vaikeuksien jälkeen ja huomaat tulevasi muun muassa hyvinkin pienistä asioista onnelliseksi.

Peilistä katsoo tänään onnellinen ja tyytyväinen minä. Minusta on tullut voimanainen, ja todellakin tiedän mitä elämältäni haluan:) Wau! 

En suorita! Inhoan kaikkea jäykkyyttä ja liikaa itseltään vaatimista. Minun tämän hetkisessä elämäntilanteessa keskityn perheeseen ja pieniin lapsiin, ja priorisoin kaiken muun ympärillä niin, ettei seinät kaadu päälle. Jos joku kerta minulta viikko siivous venähtää, niin sou what. Siivoaminen ei lopu kesken tästä maailmasta. Nautin mieluummin elämästä siinä kohtaa. Kolmen pienen pojan äitinä, sekä karvakorvan vilistäessä huushollissa on mennyt arvot uusiksi, mitä kodissa pitää olla kunnossa ja mitä ei!

Minulle riittää keskiverto. En ole täydellisyyden tavoittelija, enkä vaadi sitä muiltakaan. Jokainen saa olla oma itsensä ilman mitään suurempia vaatimuksia. 

Osaan rauhoittua, ja rentoutua. Ymmärrän kun on hetki löysätä tahtia ja jatkaa sitten kun akut on tulleet ladatuiksi. Parasta mielenrauhaa itselleni on luonto ja musiikki oman fiiliksen mukaan. Olen myös visuaalisesti kauneutta etsivä, ja tykkään kuvata luonnossa kaikkea minulle kaunista, joka tuo minulle lisää onnellisuutta. 

Tavoittelen tekemisilläni Onnellisuutta. 
Pyrin olla murehtimatta liikaa asioita ja elämään hetkessä, sekä nauttimaan elämästä.

Näin puhui syömishäiriön selättänyt, nykyään luottamuksella elämää katseleva, 

Jaana 

Oman itsensä tunteminen vaatii aikaa

Nyt on taas menty aikaa eteenpäin, ja niin myös omia life coach- koulutuksien lähipäiviä on kahlattu tunneviidakossa läpi. Uskoisin, että jokainen lähijakso tulee koskettamaan ja käsittelemään omia tunteita aihepiirien äärellä. Ensimmäisen jakson läsnäolon merkityksestä siirryimme viime kertaisen sisäisen viisauden, henkisen kasvun, itsetuntemuksen ja itsetunnon syövereihin ja käsittelimme kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Ja tietäähän se, että noinkin merkittävät aiheet nostattavat paljon uusia ajatuksia pintaan ja sitä pysähtyy pohtimaan oman elämän osalta asioita. Osa ajatuksista haluaa päästä blogini pariin viivähtämään hetken verran. Tämän kerran blogipostaus tulee rakentumaan kahteen jaksoon, koska tulee käsittelemään isoja asioita sisäisen viisauden ja itsetunnon osalta.

On todellakin jännä huomata, kuinka erilailla lähijaksojen aihealueet puhuttelevat meitä valmennettavia, ja miten jokainen meistä lähtee poimimaan omaan elämäänsä niitä asioita, joita sieltä haluaa nousta pinnalle. Kuten minullakin. Olen tuntenut vahvaa tunnetta jakaa ajatuksia sisäisestä äänestä, ja toisinaan myös omasta kokemuksesta. Juuri tämän takia jaoittelen tämän kertaisen blogi postaukseni kahteen osaan, ja sen toinen osa tulee kulkemaan teemalla "elämänkoulussa tunteiden kanssa", jonka tarkoitus on saada tärkeä asia lukijoilleni pohdittavaksi, jotka mahdollisesti samojen asioiden äärellä kamppailevat tai vähintään huomaavat asian vaikuttavan itseensä. Siitä kerron lisää jatko- osassa. 

Omaa sisäistä ääntä, omaa sisäistä viisautta on tullut tarkasteltua jo usean vuoden ajan. Sanotaan karkeasti, että varmaankin kolmekymmentä täytettyään, on alkanut elämää pohtimaan erilailla. Matka itsensä parissa on ollut erittäin opettavainen kaikkine tunteineen, ja vahvasti koen, että itselläni oman sisäisen äänen kuunteleminen on nykyään hyvin varmaa ja vahvaa, johon pystyn sataprosestisesti luottamaan, että olen elämän ohjattavana. 

"Minä ohjaan elämää vai elämä ohjaa minua?".

Sisäisen äänen kuuleminen ei ole helppoa, jos ihminen ei ole "auki" elämälleen. Itselleni pääsy lähelle sisäistä ääntäni on rauhallisuuden tunteminen ja hiljaisuus. Häiriötön hetki ja useimmiten osaan ohjata elämääni niitä oman ajan hetkiä, joilla voin saavuttaa tämän rauhan. Sisäistä ääntä voi opetella kuuntelemisen, kirjoittamisen, maalaamisen, kysymysten asettelemisen avulla itselleen ja kehon kuuntelulla, joista itselleni tärkeimmiksi ovat nousseet kirjoittaminen ja kehon kuuntelu. Ehkäpä juuri kirjoittamisen vuoksi olen vuoden alussa tämän blogin avannut- kanavan kanavoida myös tunteita ulos, ja saattaa niitä muidenkin luettavaksi. Jopa pienenä tyttönä olen rakastanut päiväkirjojen kirjoittelua, niin kirjoittaminen esimerkiksi päiväkirjan muotoon saa asioita jäsennettyä paperille, sekä sillä on itselle uskomattoman puhdistava vaikutus. 

Kaksiosainen blogi- postaukseni tulee käsittelemään sisäisen äänen vahvistamista kehon kuuntelun osalta. Se on jo pitkään ollut itselleni yksi tärkeä väline tehdä päätöksiä ja myös ohjata olotilaani hyvää oloa lisää. Tunnistan kehossani herkästi stressaantumisen, väsymisen ja kiireen. Näiden osalta minun on väistämättä helppo tehdä päätöksiä, kuinka voin edesauttaa kehoani voimaan eheämmin. Väsymykseen  reagoin huomioimalla ruokaa mitä syön, juonko tarpeeksi vettä, olenko saanut tarpeeksi raitista ilmaa. Olenko nukkunut hyvin. Levon ja palautumisen tarpeen huomaan heti kropassani, ja pistän kapuloita rattaisiin, ennen kuin on liian myöhäistä. Koska "been there, done that"- muistuttaa minulle joka kerta, että mieluummin haluan olla hyvin voiva ja jaksavainen, kuin päinvastaisessa näkökulmassa. Osaan puntaroida liikkumista sen mukaan miten mieleni voi. En lähde satalasissa vääntämään rautaa kuntosalille, jos keho on jo valmiiksi väsynyt, vaan voin korvata liikkumisen kevyellä palauttavalla liikkeellä. Raitis ilma ulkoillen, mennen metsään, on siinä kohtaa paljon minua eteenpäin vievämpi vaihtoehto, kuin suorittava tyylinen liikkuminen. Tähänkin tulen palaamaan jatko blogissani lisää. 

Tärkein oppi oman kehon kuuntelussa on ollut salliva, armollinen ote omaan itseen. Kun on se hetki, että mielen tekee mieli palautua päivän kuormasta, kuuntelen sitä ja sallin levon itselleni. Myös ohjautuminen rentoon lifestyleen on ollut suuri vaikuttaja oman sisäisen äänen kuuntelussa. Osaan arvottaa asioita, joilla on merkitystä. Olen myös purkanut paljon omia uskomuksia asioista, jotka ovat hallinneet minua, mutta eivät hallitse enää. 

"Elämä on paljon kepeämpää tanssien kuin marssien"

- Jaana 

Saaren taika yhteistyö

Saaren taika,
                 nyt on sen aika

Arvostan Suomalaista käsityötä itsekin käsitöitä ahertavana tekijänä suunnattoman paljon. Jos jonkinnäköistä oma tekemää käsityö projektia on tullut matkan varrella itsekin kyhäiltyä, ja toisinaan taas moni mielessä ollut idea on jäänyt mietintämyssyyn. Kuten esimerkiksi saippuan teko. Jollain tavalla se on tuntunut itselle liian monimutkaiselle tekovaiheineen, mikä ei varmastikaan sitä ole, jos vaan hommaan ryhtyy. Olen pitkään ihaillut markkinoilla olleita saippuoita, ja etenkin mieltäni on uteliaasti kutkuttanut Saaren taika- tuotteet. 

Tuotteet ensivaikutelmaltaan ovat herätelleet itsessäni seuraavia ajatuksia, sen enempää niistä tietämättä: laadukkaat, käsityömäiset, houkuttelevan kauniit pakkaukset, aistikokemuksia tuotteiden parissa. Parhainta hetki aikaa itselle- momentteja näiden tuotteiden parissa. 

Nyt sitten sain tilaisuuden päästä tutustumaan tuotteisiin blogi yhteistyön merkeissä. Ja voin kertoa, että heti jo ensi metreiltä hakiessa tuotteita postista kotiin, en malttanut olla jo autossa avaamatta pakettia. Niin kutkuttava tunne oli nähdä, mitä jännää Johanna oli pakannut testattavaksi mukaan. Sain yhteistyössä kokeiluun Greippi pyykkietikan ja Saariston suolasaippuan, joita nyt olen testaillut hipiääni sekä pyykinpesuun. 

Saaren taika tuotteet ovat Suomalaista käsityötä, jotka ovat valmistettu täysin ekologisesti ja ilman eläinkokeita. Tuotteet valmistuvat Särkisalon saaristossa, jossa yrittäjä Johanna puolisonsa, omien vanhempiensa ja muun perheen kanssa ahertaa tuotteiden parissa. Tuotteet ovat tämän päivän arjessa tehokkaasti toimivia kosmetiikka- ja ekosiivoustuotteita, vanhan ajan perinteisten reseptien innoittamana. 

Tuotteisiin käytetään laadukkaita raaka- aineita, ja mainitakseni niistä tärkeimpiä on 100% puhdas ja puhdistamaton ghanalainen sheavoi,  artesaanisaippuoiden pääraaka-aineena on GMO- vapaa ja luomulaatuinen Extra - virgin oliiviöljy sekä paikallista puutarhan rikkautta, tyrniä käytetään myös monessa tuotteessa mukana, muun muassa tyrnivoiteessa ja tyrnishampoossa. 

Saaren taikalla on olemassa ympäri Suomea jo lähes tulkoon 200 jälleenmyyjää, mikä on omiin silmiinkin pompsahtanut aiemmin esille, ja joka toisinaan on herättänyt tuotteisiin tietynlaisen uteliaisuuden. Ovat siis suosittuja tuotteita, ja yrityksen ensimmäisenä toimintavuonna liikevaihto kipusi jo puoleen miljoonaan euroon, niin tulevaisuuden näkymät ovat varmasti suotuisat:) On suorastaan kunnia olla yksi "koekaniini"  muiden joukossa tuotteiden testailussa, ja täytyy todeta, että en kyllä mitään negatiivistä Saaren taikan tuotteista keksi. 

Greippi pyykkietikka

Avatessani pullon greipin ja etikan tuoksu syöksähti sieraimiin. Eli juuri sitä mitä odotinkin tuotteesta. En ole aiemmin kokeillut pyykinpesuun huuhteluaineen ominaisuuteen pyykkietikkaa, kovasti kyllä huomannut etikoiden kasvattavan suosiotaan pyykinpesussa. Koneelliseen lakanapyykkiä laitoin siis jopa 2 rkl etikkaa sekaan, ja se tuntui sopivalle annostukselle pyykin pyörähdettyä koneesta ulos. Huoneen täytti sitruksinen tuoksu, jota puoliso ihmetteli kovaan ääneen kotiin tullessaan, että "mikä täällä tuoksuu sitruksiselle". Tuoksu ei saanut negatiivista torppausta mieheltäkään, joten voimme siis ottaa tämän "huuhteluaineen" käyttöön seuraavaan koneelliseenkin. Etikka jättää pyykit pehmeiksi niinkuin tavallinen huuhteluainekin tekee. Ihmetyksen aihe oli pyykin kuivuessa, että niihin ei ollut kumminkaan jäänyt voimakasta tuoksua greipistä tai etikasta, kuten pyykkien märkänä ollessa niistä haistoi. Oikeastaan hyvin vähän tuoksuvat pyykkietikalle. 

Tein purkin sivussa olevan etiketin ohjeen mukaan pyykkietikasta myös siivoussuihkeen, jota suihkutin ympäri huushollia raikastaen sohvaa, mattoja ja lähestulkoon omia sukkiakin! Tuotteesta saa siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla hyödynnettyä, sekä pyykkikoneeseen ja siivoukseen. Jostakin silmiini pompsahti Saaren taikan nettisivuja lukiessa, että etikka puhdistaa myös talon putkistoja, joten jos kalkkeutumaa tai muuta vastaavaa alkaa ilmaantua vesien kanssa läträtessä, niin tätä tuotetta voi myös käyttää siihen tarkoitukseen. Itse asiassa tässä juuri ääneen sanoessa tajusin juuri, että meillä vesi kerääntyy kalkkina hanoihin, joten tiedänpäs nyt mitä seuraavaksi kokeilen siihen pulmaan. Vinkki: Ekologinen tiskikoneen puhdistus tapahtuu etikalla ja soodalla, joten käyttötarkoituksia kasvaa lisää entisestään tuotteelle. 

Saariston suolasaippua

Minä kun rakastan niin yli kaiken kaikkea rapisevaa ja ihanaa, niin voin sanoa, että tätä saippua pakettia avatessa ja hypistellessä tuli sekin rapisteltava tarve tyydytettyä. Saariston saippua on pakattu pahvilaatikkoon, ja se on paperin sisällä paketissa. Kiinnitin huomiota myös tuotteiden ulkonäköön heti alkumetreiltä. Niistä on saatu aikaan jo elämys itsessään, ja huokuvat erittäin viimeisen päälle suunniteltua kokonaisuutta.  

Saariston suolasaippuan tuntuma iholla pesun jälkeen oli pehmeä ja kosteutunut. Saippuan sanotaankin pesevän ihon hellävaraisesti jättäen sen kosteutetun tuntuiseksi. Kuolleenmerensuola on tehokas ihon kosteuttaja, joka samalla vähentää ihon punaisuutta. Sain kylkiäisenä saippualle myös kokeiluun saippuapussin, joka itsessään jo lisäksi hellästi kuori ja saippua vaahtosi pussissa lisää. Kyllä kädet nauttivat, ja aion jatkossakin tehdä suolaisia käsihemmottelu hetkiä lisää. 

Saaren taika saippuat on alunperin suunniteltu tuotteiden kehittäjän omiin hankaliin iho ongelmiin, joten ne sopivat vaativan ihon hoitoon. Lueskeltuani tuotteista shopista lisää päätin jo mielessäni, että teen lisätilauksen tässä piakoin itsekin Saaren taialle, koska teepuusaippua alkoi kiinnostamaan sen antibakteerisen ja ongelmia hoitavien ominaisuuksien vuoksi. Aikuisiällä oma päänahkani on muodostunut erittäin ongelmaiseksi, johon ei käy juuri mikään shampoo kutinan vuoksi. Tätä varten voisin ihan mielenkiinnosta testata teepuusaippuaa, mitä se tekisi ongelmalle. Uhka vai mahdollisuus- se jää nähtäväksi. 

Saippuaan sekä pyykkietikkaan oli etiketteihin lisätty lisäarvoa ihanilla teksteillä, joista tahdoin blogiini laittaa kuvat muidenkin nähtäville. Minulle itselle kokonaisuus jossakin tuotteessa merkitsee paljon, että se on vimpan päälle hiottu loppuun. Nämä tekstitykset ovat piste ii:n päälle kyllä pakkauksia miettiessä <3 Arvostan. 

Saaren taikan yhteistyö oli mielenkiintoinen. Ja se kiinnostus lisääntyi lukiessa heidän Internet sivuja lisää, joita suosittelen muillekin luettavaksi. Intetnet sivuilla on nähty vaivaa niiden tekemisessä, ja sieltä löytyy vaikka ja mitä luettavaa, muun muassa blogin muodossa avautuu tuotteista ihan uusi maailma lisää. Lisäksi sivuilla on tuote videoita ja paljon ammattitaitoisia, lumoavia tuotekuvia, joiden takana taitaa olla, kukas muu kuin yrittäjä itse. Tuotteita saa ostettua heidän omasta nettishopistaan sekä lukuisilta jälleenmyyjiltä, joita omasta paikkakunnastakin voi löytyä. 

Todella iso kymppi arvosana tälle yritykselle. Arvostan suomalaista kädenjälkeä entisestään <3 

Onnellistunein terveisin, 
Jaana